Vanhempia sisaruksiaan Mikiä ja Ceciä (Valtteri Turunen ja Ella Jaakkola) vakoileva 11-vuotias Tuomas (Urho Kuokkanen) joutuu onnettomuuteen ja menettää kävelykykynsä. Murheeseen valoa tuo pojan seuraksi ilmestyvä pörröinen olento Fleak, joka kutsuu Tuomaksen omaan ulottuvuuteensa, jossa kaikki on toisin.

Poropoika Nikosta (2008, 2012, 2024) kertovilla elokuvilla suomalainen animaatiotehdas Anima Vitae on ainakin Euroopan mittakaavassa lyönyt läpi ja Fleakin avulla päästään avaamaan myös Yhdysvaltain kovasti kilpaillut markkinat ensi vuonna.

Jens Møllerin ohjaama ja Antti Haikalan luoma Fleak: Kekseliäs ystäväni ei ole ensimmäinen elokuva, jossa kovia kokenut lapsi kehittää tuekseen mielikuvitusystävän, jonka avulla pääsee yli traumastaan. Arkisia ja hetkittäin yllättävänkin synkkiä aiheita käsittelevällä koko perheen elokuvalla on kuitenkin sulkku ja hyvä sydän, joten sitä katsomaan voi viedä pienemmänkin piltin.Teknisesti Fleak on niin ikään hyvää työtä. Ja vaikka nimihahmon, Fleakin, käyttö ja näyttö jääkin loppupuolella vähemmälle sanomallisuuden ottaessa tilaa, ainahan pienelle leffafanille voi hankkia kaveriksi siitä tehdyn, söötin pehmolelun.

Nuoret äänet Urho Kuokkanen (Tuomas), Valtteri Turunen (Miki) ja Ella Jaakkola (Ceci) pärjäävät hyvin dubbausveteraaninen Petteri Summasen, Pinja Hanskin ja Ella Pyhältön seurassa.

Fleak: Kekseliäs ystäväni on ensimmäinen suomalainen animaatio, joka pääsee teatterilevitykseen rapakon takana ja muutenkin sympaattiselle ja oikeita asioita opettevalle elokuvalle toivoo mahdollisimman hyvää menestystä.