Elokuva

Kun listataan elokuvahistorian merkittävimpiä toimintaelokuvia, genrensä uudisraivaajia ja edelläkävijöitä, John McTiernanin ohjaama Die Hard (1988) nousee vaivatta lajityyppinsä terävimpään kärkeen. Die Hard asetti kokonaan uuden standardin moderneille actionrymistelyille, toimien vielä nykypäivänäkin väkivaltaviihteen merkkipaaluna ja Hollywood-tuotannon referenssinä. Ottaen huomioon alkuperäisosan taivasta hipovan lähtöriman ja jatko-osien yleisen onnistumisprosentin suhteessa edeltäjiinsä, Renny Harlinin kipparoima Die Hard 2 (1990) onnistuu varsin kohtuullisesti puolustamaan paikkaansa kolmiosaisen toimintasaagan keskosena.

Die Hard 2 oli alun perin ensimmäisen osan ohjanneen John McTiernanin ohjausmissio, mutta joutuessaan luopumaan projektista samaan aikaan työstämänsä Punaisen lokakuun metsästyksen (The Hunt for Red October, 1990) takia, tuottajaveteraani Joel Silver tarjosi pestiä nuorelle suomalaiselle ohjaajakyvylle, Lauri Harjolalle aka Renny Harlinille. A Nightmare On Elm Street 4 (1988) -kauhuttelun viimeisimpänä työnään ohjannut Harlin sai 20th Century Foxilta kiinnityksen samoihin aikoihin myös Alien 3:n (1993) kippariksi, josta mies kuitenkin kieltäytyi ollessaan tyytymätön sen tarinaan ja käsikirjoitukseen.

Keltanokkaohjaajan rohkea kieltäytyminen kannatti: lippuluukuilla erinomaisesti menestyneen Die Hard 2:n siivittämänä ja Cliffhangerin (1993) tukemana Harlinin ura lähti hurjaan nousuun Hollywoodissa kovatasoisimpien actionohjaajien tulokkaana. Die Hard 2:a varten Fox rakensi tuohon aikaan studion kalleimman ja isoimman lavastuksen, jota kävi jälkeenpäin ihmettelemässä lukuisat muut elokuvastudiot, tuottajat sekä ohjaajat. Muun muassa ohjaajalegenda Martin Scorsese antoi tunnustusta näyttäville puitteille. Itse kuvaukset kuitenkaan sujuneet yhtä hyvin. Yhdysvaltoja hemmoteltiin lumettomimmalla talvikaudella vuosikymmeniin, mikä vaikeutti merkittävästi lumiseen ympäristöön sijoittuvan Die Hard 2:n kuvauksia. Lukuisten sää- ja tuotanto-ongelmien takia jatko-osa oli jopa kokonaan katkolla, mikä nostaa Harlinin periksiantamattoman ohjaustyöskentelyn arvoa lopputulosta arvioitaessa.

"Die harder."

Joulu. Terroristit. McClane. Nakatomi-tapahtumista on kulunut vasta vuosi, kun newyorkilaispoliisi John McClane (Bruce Willis) löytää itsensä toistamiseen samasta kolmen yrtin noppasopasta. Washingtonin lentokentällä vaimonsa Hollyn (Bonnie Bedelia) joululentoa odottava John huomaa epäilyttävän tavaranvaihdon odotusterminaalin kafeteria-alueella, josta tilanne kumuloituu nopeasti kiivaaseen yhteenottoon kentän varastohallissa. Jotain suurempaa on tekeillä, vaan McClanen visioimat uhkakuvat eivät saa paikalliselta poliisipäälliköltä tukea.

Välinpitämättömyys kostautuu ja uhka muuttuu kammottavaksi todellisuudeksi, kun lennonjohtojärjestelmä laskeutumisratoineen kaapataan kapinalliseversti Stuartin (William Sadler) johtaman palkka-armeijaryhmittymän tappavaksi kiristysvälineeksi. Huumeyhteyksistään oikeuskäsittelyyn lennolla oleva latinalaisen Amerikan poliittinen johtohahmo Ramon Esperanza (Franco Nero) on Stuartin ehdottomalla vapautuslistalla. Mikäli asiat eivät etene terroristipillin mukaan, alkaa kuolettava pudotuspeli, jossa pelinappuloina ovat taivaalla lentävät matkustajakoneet. John McClane on kasvavan kaaoksen keskellä jälleen kerran ainoa henkilö, joka on täysin tilanteen tasalla. Alkaa epätoivoinen yhden miehen pelastusoperaatio, jossa panoksena ei ole pelkästään oma vaimo, vaan tuhannet ilmapanttivangeiksi joutuneet lentomatkustajat.

Die Hard 2 on kehyksiltään jättiläiskokoluokan toimintaelokuva, joka tavoittelee edeltäjänsä kaltaista vuoristoratamaista jännitystä entistä suuremmalla uhkakuvalla ja dramaattisemmilla tapahtumaketjuilla varustettuna. Simppeliä juonikuviota ja korostettuja henkilöhahmoja kuorrutetaan pykälää aggressiivisemmalla dialogilla sekä nasevilla kertanokkeluuksilla, joita viljellään ahkerasti läpi elokuvan. Jatko-osa hakee myös keskeisen tapahtumapaikan laajennuksella teatraalisempia puitteita toimintakohtauksilleen. Nakatomi-pilvenpiirtäjän vaihtuessa kokonaiseen lentokenttäkompleksiin ulkoilmalavasteineen, Die Hard 2 yrittää tosissaan kammeta alkuperäisosaa paikaltaan.

Harlinin ohjaama jatko-osa on viihdyttävä ja onnistunut jälkeläinen kovatasoiselle klassikolle, vaikka siitä puuttuu sama kerronnallinen tiiviys ja tunnelmaa tihkuvan ydintarinan eteenpäin jyräävä voima, jotka Die Hardissa naulasivat katsojansa suoraan penkkiin. Lumimyrskymaisemia maalaileva lennonjohtotorni laskeutumisratoineen, lentokentän maanalaiset kellaritasot, läheinen kirkkorakennus jäätyneine rantavesineen sekä ilmassa kiertävät matkustajakoneet toimivat talvisen toimintatrillerin hajakulisseina, joita hyödynnetään paria todella komeaa erikoisefektikohtausta lukuunottamatta säästeliäästi. Tasaisesti suollettavia toimintajaksoja leimaa onneksi Harlinille tyypilliseen tapaan vauhdikkuus ja kovaotteisuus. Veripussit saavat tulitaisteluissa kyytiä, eivätkä aseettomat lähitaistelut jää juurikaan jälkeen. Brutaaleissa nujakoissa ilahduttaa eritoten selkeä koreografia ja reipas turpaanvetämisen meininki.

Die Hardin myötä lopullisen läpimurtonsa valkokankaan supertähdeksi tehnyt Bruce Willis on Die Hard 2:ssa tutussa vireessä. Sympaattinen Willis on täysin omassa luokassaan jokamiehen peruskyttänä, jonka henkiset ja fyysiset voimavarat laitetaan jälleen kerran totiseen puntariin. Inhimillistä haavoittuvuutta ja peräänantamatonta taistelutahtoa puhkuvan McClanen otteisiin on Willisin kautta helppo heittäytyä mukaan, eikä ihme, että tämä sukkelan sarkastisella huumorintajulla varustettu poliisivoimien ykköstykki on vielä tänäkin päivänä toimintaelokuvien suosituimpia ja tunnetuimpia sankarijepareita. Willisin antaumuksellinen roolisuoritus näkyy eritoten painokkaan dialogin käsittelyssä sekä lukuisissa toimintakohtauksissa, joissa miehen fyysinen karisma pääsee valloilleen. Läheskään kaikkia stuntteja ei Willis kuitenkaan tee sijaisnäyttelijän hoitaessa elokuva-alan rutinoituun tapaan vaativammat loikat ja mätöt. 

Jatko-osaan on tuotu Bonnie Bedelian sujuvasti esittämän Hollyn lisäksi pari muutakin tuttua henkilöhahmoa, joista sensaatiohakuinen mulkerojournalisti Richard Thornburg (William Atherton) on kaikkia todennäköisyysprosentteja uhmaten päätynyt juuri Hollyn kanssa samaan koneeseen. Ylidramatisoivan pressihörhön lisäksi nähdään toistamiseen myös Twinkies-herkkuja mussuttava virkavallan lupsakka edustaja Al Powell (Reginald Vel Johnson), joka auttaa pienessä roolissaan ohimennen terroristihippasilla olevaa etsiväkollegaansa.

Uusina hahmoina vilahtelee lukuisia nykypäivän TV- ja elokuvamaailman tähtiä, jotka Die Hard 2 -kuvausten aikoihin olivat vasta pinnalle nousevia nimiä. Yhtenä näistä äksyilee mainiosti NYPD-poliisisarjan nykyinen ikoni Dennis Franz, joka poliisipäällikkö Lorenzona ottaa useamman erän verbaalista tukkanuottasta McClanen kanssa. Nuoret siloposkinäyttelijät John Leguizamo ja Robert Patrick ovat hauska näky kovaksikeitettyinä terroristeina, eikä John Amosia voi juuri syyttää testosteronin puutteesta armeijan erikoisjoukkojen machomaisena johtohahmona. Mainittakoon vielä lennonjohdon päällikkönä toiminut Art Evans, jonka läsnäolo ja auktoriteetti toimivat elokuvan tärkeänä tasapainottavana kivijalkana paikoin hyvinkin sarjakuvamaisten hahmojen ja tapahtumien keskellä.

Alkuperäinen karvalakkijulkaisu oli kuvanlaadultaan varsin kelvollinen pienimuotoisesta pehmeydestä ja paikka paikoin esiintyvästä haamukuvaliikkeestä huolimatta. Uusi Special Edition -versio loksauttaa kuitenkin bitit uuteen järjestykseen ja lopputulos on kerrassaan mainio. Anamorfinen 2.35:1-kuva on terävä, värit ja kontrastitasot ovat hyvin kuosissa, eikä roskia tai muita näkyviä kuvavirheitä ole näkyvissä. Lukuisissa yökohtauksissa mainittavaa ovat myös hallitusti toistuvat mustan tasot, jotka eivät ole elokuvan iän huomioon ottaen itsestäänselvyys. Kuvakohina on lähes kokonaan saatu minimiin, poislukien muutamat taustaprojisiotehosteet, joissa rakeisuus nostaa pykälällä näkyvyyttään. Kokonaisuudessaan SE-julkaisuun on saatu kuvanlaadultaan erinomainen kuvasiirto, joka kestää vertailua nykyjulkaisuihin hyvin.

Ylimääräinen huomio: Die Hard 2: Special Edition -julkaisusta ei ole virallisesti kantautunut soraääniä koskien kuvarajausta, joka leikkaa kuvainformaatiota hieman pois niin oikealta kuin alhaaltakin. Huomio tehty VHS-kasettiversion letterbox-kuvan pohjalta, jossa kuvarajaus on oikeaoppisesti keskellä. Lisätietoja sekä esimerkkejä rajauksen aiheuttamasta kuvainformaatiohävikistä voi tiedustella foorumin tai sähköpostin avulla.

Ääni

Special Edition -julkaisu sisältää normaalin Dolby Digital 5.1 -ääniraidan lisäksi DTS-ääniraidan, joista jälkimmäinen on äänitasoltaan useamman desibelin voimakkaampi. Molemmat raidat ovat kohtuullisia toimintaelokuvan kyydittäjiä, mutta äänimaailman syvyys, dynamiikka ja potku jäävät vain puolitiehen. Etukanavapainotteisia ja sävyltään ohuehkoja miksauksia vaivaa LFE-kanavan matalien taajuudet, jotka antavat hyvin vähän tukea räjähdyksille, tulitaisteluista puhumattakaan. Etenkin DTS-raidalla ujostelevat bassotaajuudet harmittavat, sillä ruudun tapahtumat mahdollistaisivat melkoisen audiorevittelyn. Suuntaavuusefekteissä ja ambienssitaustoituksissa surround-kanavatkin heräilevät henkiin, mutta yhteenvetona molemmista ääniraidoista jää laiskan rutiinimiksauksen jälkimaku suuhun.

Lisämateriaali

Komeasta hopeasävyisestä pahvikotelosta löytyy kaksi kiekkoa, joista toinen sisältää oikeaoppisesti itse elokuvan ja toinen lisämateriaalihöysteet. Itse valikkomenu on Die Hard 2 -teemaan mukavasti sopien animoitu ja äänitehostettu, mutta erityisen nopeaksi valikkosiirtymiä ei pääse kehumaan. Itse lisämateriaaleja ei ole myöskään suomitekstitetty.

Levy 1:

Ohjaaja Renny Harlinin kommenttiraita
Jos Renny Harlinia usein kritisoidaan etenkin uudempien ohjaustöidensä tasosta, niin vastapainoksi mies on kirkkainta valioluokkaa kommentoimaan töitään DVD-levyillä. Elokuvan pituinen kommenttiraita puskee runsaasti mielenkiintoista tietoa Die Hard 2:n taustoista, kohtausten luomisesta, näyttelijöistä sekä sen lukuisista tuotanto-ongelmista. Erityisen kiehtovaa on, miten monipuolisesti ja tarkkaan Harlin analysoi yli kymmenen vuotta sitten ohjaamansa toimintaelokuvan rakenteita. Ykkösluokan kommenttiraita kaikille Harlinista tai tämän elokuvista kiinnostuneille.

Levy 2:

Die Harder: The Making of Die Hard 2 (23:05 min)
Foxin televisiokanaville tuotettu promoluonteinen dokumentti Die Hard 2:n tekovaiheista. Runsaasti kuvamateriaalia ja seikkaperäistä tietoa kuvauspaikoilta tarjoavaa dokkaria ryyditetään keskeisten näyttelijöiden, tuotantovastaavien sekä Harlinin studiokommentein. Kaupallinen, mutta tyylikkäästi toteutettu dokumentti.

Making of Featurette (4:00 min)
Lyhyempi promoesittely elokuvasta.

Trailers 
4 kpl Die Hard 2 -trailereita. Kaikki Dolby Digital 5.1 -miksattuina

Deleted Scenes
4 kpl poistettuja kohtauksia. Suppea valikoima olisi kaivannut rinnalleen ehdottomasti vähintään toisen kohtauskvartetin lisää. McClanen käyttämä vaihtoehtoinen väylä terroristien väijyttämälle kävelysillalle on näistä mielenkiintoisin.

Interview with Renny Harlin (6:42 min)
Rennyn napakka analyysi motiiveistaan Die Hard 2:n kuvausten aikana. Kuvamateriaalia ja muiden kommentteja kloonattu mukaan osin The Making of Die Hard 2 -ekstrasta.

Villain's Profile (6:38 min)
Esittely Die Hard 2:n vihulaiskatraasta. Pääpaino William Sadlerin esittämässä Stuart-hahmossa. Kuvattu enimmäkseen suoraan paikan päällä, näyttelijöiden studiokommentein varustettuna. 

Behind the Scenes and Storyboards (4:07 min + 7:50 min + 2:58 min)
Läpileikkausta moottorikelkkakohtauksen ja lentokentän varastohallikohtauksen osalta paikan päällä stunt-koordinaattori Charles Picernin luotsauksin. Etenkin jälkimmäinen on mielenkiintoinen tuli- ja lähitaisteluharjoitusten ansiosta, joihin Bruce Willis aktiivisesti osallistuu. Mukana myös vajaa kolme minuuttinen kävelysiltakohtausvertailu kuvaluonnosten ja valmiin kohtauksen välillä.

Visual Effects (3:06 min + 1:45 min)
Katsaus heittoistuinkohtauksen ja kiitoratakohtauksen erikoistehosteisiin. Mukana myös kolmen kohtauksen liikkuvan kuvan rinnakkaivertailu työstövaiheen ja valmiin kohtauksen välillä. 

Lisämateriaalipuoli on hivenen sirpaleinen ja sisällöltään kevyt, joskin Rennyn kiitettävän informatiivinen kommenttiraita sekä mukavasti lisätukea antava The Making of Die Hard 2 -dokumentti antavat leffan taustoista kiinnostuneelle tuhdin tietopaketin.

Yhteenveto
Saamastaan kritiikistä huolimatta Die Hard 2 on korkeatasoisen Die Hard-saagan ansiokas jatko-osa, ja sellaisenaan tuhtia väkivaltaviihdettä nousua tekevän Renny Harlinin ja huippuvireisen Bruce Willisin säestämä. Itse Special Edition -julkaisu on kuvarajauskuprun poislukien karvalakkiversiota huomattavasti tasokkaampi, joskin väkevämpää ääniraitaa jäi kaipaamaan.