Viisi vuotta sitten Clarke-komeetan iskettyä maapallolle, pieni joukko valittuja, kuten Garrityn perhe, isä John (Gerard Butler), äiti Allison (Morena Baccarin) sekä heidän poikansa Nathan (Roman Griifin Davis) pelastautuivat bunkkereihin Grönlannissa. Vaan kun maanjäristys ja sitä seuraava tsunami tuhoavat luolaston, on eloonjääneiden lähdetttävä etsimään turvapaikkaa etelämmästä keskellä radioaktiivisia myrskyjä.

2020 sai ensi-iltansa semisti onnistunut, ihmisiin efektien sijaan keskittynyt ja yllättäen lippuluukuilla menestynyt katastrofielokuva Greeenland, jolle nyt saadaan pakollista jatkoa saman ohjaajan (Ric Roman Waugh), käsikirjoittajan (Chris Sparling) sekä päätähtien palatessa pelipaikoille.

Greenland 2: Migration seuraa orjallisesti globaalien survivaalien ohjekirjaa, kuljettaa alati hupenevaa ryhmää eloonjääneitä kohti vain teoreettisesti mahdollista pelastusta.Tuttua juttua ovat muuttuneen maailman fyysiset esteet, alituiseen ikävä sää sekä sekalainen sakki liipaisinherkkiä survivalisteja, jotka eivät halua luopua mistään.

Teknisesti Greenland 2 on hyvän näköistä, mutta kaavamaista toimintadraamaa pääasiallisesti toimivilla efekteillä. Apokalyptinen maailma on ajatuksella rakennettu ja visiot muuttuneesta maailmasta vaikuttaviakin, mutta rankan reissun pohjimmainen simppeliys syö uskottavuutta. Tuhtien tuhokuvien keskellä tarina yrittää sanoa jotain myös ihmisen perusluonteesta.

Suurin taakka on lastattu karhealla karismalla siunatun Gerry Butlerin harteille, eikä mies fanejaan petä tälläkään kerralla.
Tilaa piisaa myös Morena Baccarinin Allisonille sekä ensimmäisessä elokuvassa Nathanina nähdyn Roger Dale Floydin korvaavalle Roman Griffin Davisille.
Tärkeimmäissä sivurooleissa nähdään Amber Rose Revah tohtori Aminana sekä Nelia Valery Da Costa Garrityjen mukaan lähtevänä Camillena.

Greenland 2: Migration toistaa jokaisen mahdollisen kliseen, joita genressä on totuttu näkemään, mutta tokihan puolitoistatuntia voisi huonomminkin viettää kuin elokuvissa istuen.