Elokuva
Wade Porter (Stephen Dorff) on pienen pojan isä ja kauniin naisen (Marisol Nichols) avomies - ihminen, jonka parhaat vuodet kolkuttelevat nurkan takana. Unelmaansa elävän välimallin jätkän suunnitelmat lähivuosille ovat selkeät: ajanvietto perheen kanssa ja yrityksen perustaminen toimeentulon turvaamiseksi. Porter joutuu kuitenkin pian pyyhkimään kyseisillä kaavailuilla lattiaa, kun hän tappaa taloonsa tunkeutuneen miehen puolustaessaan perhettään. Hänet tuomitaan kolmeksi vuodeksi vankeuteen, ja erittäin huono-onnisten sattumusten jälkeen Porter passitetaan pahamaiseiseen turvayksikköön, jonka johdossa toimii sadistinen, vankeja halveksiva ja dominoiva pikkupiru (Harold Perrineau). Sellitoveriksi puolestaan saapuu perheensä murhan julmasti kostanut elinkautisvanki (Val Kilmer).

Vankilaelämä tuossa paikassa ei ole aivan sitä mitä ensimmäisenä kuvittelisi. Se ei ole vapauteen pääsyn odottelua ja kattoon syljeskelyä, sen sijaan se on puhdasta henkiinjäämistaistelua ja taktikointia. Noissa oloissa ihmisen täytyy muuttua, hakeutua omaan porukkaansa ja kunnioittaa vankilan lakeja sekä hierarkiaa, joilla ei ole normaalin yhteiskunnan kanssa mitään tekemistä. Tarina on kerrottu miljoonaan kertaan, mutta Felonin ajatuksella rakennettu käsikirjoitus on saanut siihen aivan uutta eloa ja tarttumapintaa. Ensimmäisistä hetkistä lähtien mukaansa tempaavan filmin tukirankana toimii tarkkaan mietitty hahmokaarti, jonka kohtalo on aidosti kiinnostava huolimatta sinänsä kaukaiselta tuntuvasta asetelmasta. Oikeassa vankilassa kuvattu elokuva on karkea ja suorastaan inhorealistisella ja tylyllä tyylillä toteutettu.

Stuntmiehenä aiemmin leipänsä hankkineen Ric Roman Waughin käsikirjoitus ja ohjaus vakuuttaa. Intensiivisesti eteenpäin jyräävä, mutta sopivaan tahtiin hengähdystaukoja pitävä tarina on ohjattu ja editoitu intohimolla ja taidolla. Huteralla käsivarakameralla kuvattu filmi sijoittaa katsojan suoraan toiminnan keskelle, vankilan ytimeen. Valitettavasti juoni tekee muutaman turhalta tuntuvan mutkan, mutta oikoo toisaalla. Esimerkiksi vääntäminen avovaimon kanssa vie liikaa aikaa, vähemmälläkin olisi uskottu. Kyseisten kohtausten tilalla olisi mieluusti nähnyt lisää elokuvan hallitsemaa taidokkaasti kuvattua vankilakulttuuria syväluotaavammalla otteella - nyt esitellään vain peruslinjat. Felon tarjoaa erittäin hyvää viihdettä, mutta toisaalta ei mitään vallankumouksellista tai uutta. Samoista vanhoista elementeistä on vain kasattu erittäin toimiva draama.

Näyttelijäsuoritukset tuovat Feloniin sen viimeisen silauksen. Kunnollista, lakia kunnioittavaa perheenisää, mutta niin julmasti kohtalon päähänpotkimaa Wade Porteria esittävä, useaan roskaelokuvaan itsensä tunkenut Stephen Dorff tekee hienon roolisuorituksen. Lost-televisiosarjasta kenties kaikista tutuin Harold Perrineau on myös äärimmäisen vakuuttava normaalissa elämässä mukavalta sälliltä vaikuttavana, mutta vankilaan päästyään mielipuoleksi heittäytyvänä alfauroksena, joka kokee ainoaksi tehtäväkseen pitää oman osastonsa roistot poissa kaduilta. Mieleenpainuvimmasta suorituksesta vastaa kuitenkin kuin rooliinsa syntynyt Val Kilmer, joka filosofoivana ja pohjimmiltaan korkean moraalin omaavana, elämänilonsa perheensä mukana menettäneenä elinkautisvankina on kerrassaan hyytävä. Porterin avovaimoa esittävä Marisol Nichols jättää puolestaan vaisumman vaikutelman.

Tekniikka
Kuvanlaadultaan Felon jää hieman keskitason alapuolelle. 1.85:1-kuva ei visuaalista fiestaa tarjoa, mutta toisaalta kuvan äärimmäisyyksiin menevä "filmirakeen" käyttö tuo karkeutta ennestäänkin karuihin ja harmaisiin tyrmämaisemiin. Toisaalta rakeisuus syö kuvan yksityiskohtaisuutta, värien elävyyttä ja syvyysvaikutelmaa. Äänipuoli on kaikin puolin hyvin hallussa, sillä Dolby TrueHD 5.1 -ääniraita on vaikuttava ja selviää tyylikkäästi niin vankilan mölystä, dialogista kuin aseen pamahduksistakin.

Lisämateriaali
Lisämateriaalina on trailereiden lisäksi ainoastaan 12-minuuttinen The Shark Tank: An Inside Look At Felon -dokumentti, joka tarjoaa tekijöiden haastatteluja ja lyhyitä leikkeitä itse kuvauksista. Suhteellisen viihdyttävä pätkä on katsomisen arvoinen, mikäli aihe miellyttää.

Yhteenveto
Yhdysvaltain lippuluukuilla flopannut ja muualla suoraan videolevitykseen joutunut Felon on ehdottomasti tutustumisen arvoinen draama, joka nuuhkii lajityyppinsä kärkiteosten niskavilloja aivan terävimmälle huipulle kuitenkaan yltämättä muutaman liian suoraksi vedetyn kurvin takia. Tällaisenaankin se on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova kuvaus vankiloiden shokeeraavasta ja vaarallisesta, mutta turruttavasta elosta ja kulttuurista.